taivas metsä niitty suo elä hengitä kasva juo mato, sirkka toukka, lukki sinivalas jauhopukki näe kuule tunne ja haista olet eläin kosketa liikutu maista luontoon ulos pihalle astele kastele rakastu jos on pakkasta, älä pakastu ota vastaan älä pistä vastaan elä elä elä elä karhu kalan joesta nappaa siinä toinen kuolee kun toinen tappaa mutta älä sinä tapa älä niittyjä älä karhua älä sutta älä merta elää voi vuodattamatta verta älä älä älä älä älä sitä tee elä mieluummin ja anna elää katso kun meri kimmeltelee elä elä elä elä kun mato kiemurtelee kun leijonat lepäilee kun siivet räpyttelee kun kukko kiekaisee kun aasi potkaisee kun taivas pilveen menee niin ihminen ihmettelee paljain varpain astelee mansikoita ahmaisee lapsen kainaloon kahmaisee puron rytmiin tanssahtelee silmät kiinni kun pimenee näin ihminen ihmettelee aistinsa kun aukaisee maailmassa kun elelee
Unni Pulliainen on väitellyt filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta, aiheenaan muurahaisten sosiaalinen evoluutio. Tämän lisäksi hänellä on myös näyttämö-taiteiden tutkinto musikaaliteatterikoulusta Isosta-Britanniasta. Unni toimii Silentopia-hankkeessa tutkijana ja esiintyjänä.